Vuoden 2018 ensimmäinen kirja - Kuoleman sävel

Vuosi alkoi dekkarilla, tietysti.

Sanon aina, että koska oma elämäni on niin tylsää pitää lukemissani kirjoissa tapahtua, ja paljon.

Tämä ei ollut ensimmäinen Stuart MacBriden kirja jonka luin.

Matkustin viime syksynä Skotlantiin ja etsin sopivaa matkalukemista. Joku toinen olisi ehkä mennyt matkakertomusten ja -oppaiden luo, mutta minä etsin tietysti dekkareista sopivimmat.
Muistin lukeneeni jo alkuvuonna Skotlantiin sijoittuvan teoksen; Pahan postia.

Etsin samalta kirjailijalta jotain muuta ja päädyin Noitajahtiin. Siinä ei ollut mukana rikoskomisario Henderson joten tällä kertaa paluu hänen seuraansa oli suorastaan virkistävää. Sellaista "kylmä syyssade kasvoille"-virkistävää. Ja sitä sadetta tässä Kuoleman sävelessä piisaa.

MacBride ei kuvauksillaan houkuta taatusti ketään Skotlantiin!

Märkä, pimeä ja synkkä on hänen maansa. Mutta ehkä me suomalaiset pystymme hyvin samaistumaan siihen.

Muuten kirja antoi mitä lupasikin; karua kuvausta erilaisesta arjesta, jossa väkivalta ja raakuus kulkevat rinnalla. Ihmishenki ei ole paljonkaan arvoinen. Mutta suosittelen silti.

”MacBride on pahuksen hyvä kirjailija – kukaan toinen ei kirjoita yhtä tummalla ja raa’alla tavalla kuin hän.” – Peter James

480 sivua muiden kurjuutta.

Kustantaja HarperCollins, 2016

Helmet lukuhaaste 28/50 Sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä